Kun ei osaa mitään tehdä..

Käytiin tänään lähimmässä kaupungissa lasten kans kaupoilla, kauppojen jälkeen mentiin siskon työ ja sinnehän ne Oskari ja Aada taas tahtoi yöksi jäädä :/ Tää olo on ihan kamala, jo heti siinä paikassa, kun lapset sanoo jäävänsä yöksi, mä en millään olisi tahtonut heitä sinne jättää, mutta en myöskään voinut sitä heiltä keltää, kun tiesin, että tykkäävät kovasti! Yritin jopa "lahjoa" heitä kotiin; "pelataan vähän wii:llä kotona" (vaikkei olekkaan pelipäivä), mutta ei...
Eikä siinä muuten mitään vaikka yötä olisivatkin, mutta mulla on aina ihan hirvee pelko, että jotain kamalaa sattuu, että en saa rakkaitani takaisin kotiin.. Mä mietin heitä ihan joka sekunti, enkä osaa mitään tehdä..
Ja ajatelkaa, mä ihan kädet ristissä rukoilin (en siis ole uskossa, enkä rukoile) että lapset tulee ehjinä kotiin ja mies jatkoi; "Kiitos, Aamen".. <3
Mä tiedän, että he ovat hyvissä käsissä yms.. Mutta en mä vaan mahda tälle pelolle mitään, tämä on aina kun lapset ovat jossain yötä ja ovatkin monesti joutuneet tulla mun mukana kotiin, kun en ole yöksi heitä päästänyt! Tylsää lapsillekkin! Mun tekis mieli tämän tästä soitellakkin ja kysellä, että mitä lapset tekee, mutten kehtaa..
Mä odotan ihan hirveesti jo huomista ja toivon, että yö menisi aiva yli nopiaa..
Huomenna mulla on taas rakkaat kullannuput kainalossa <3
Onneksi Helmi on vielä niin pikkuinen, ettei häntä voi minnekkään yöksi jättää, ei ole talo ihan hiljainen ;)

Ei kai täs auta, kuin yrittää pärjäillä, vaikka tiukkaa tekeekin!!